Eilen tuli käytyä pitkästä aikaan kirkossa. Iltapäivällä sitten istuskeltiin vilttien päällä puistossa ja keskusteltiin asioista kuin asioista. Jossain vaiheessa tuli sitten puhe uskosta ja uskovaisista.
Ensinnäkin jo luterilaisessa kirkossa kummastelin papin outoa ehtoollispuhetta, jossa hän kutsu ehtoolliselle vain ne, jotka ovat siihen oikeutettuja. Kysyin vierellä istuvalta siskoltanikin, että ketkä ovat oikeutettuja siihen. Sisko sanoi, että olin kuullut väärin, pappi olikin sanonut kaikkien olevan oikeutettuja ehtoolliselle. Niinhän sen pitää ollakin, jes!
No, kun sitten päästiin sinne puistoon ja siideritkin korkkattuna puheemme kääntyi uskonasioihin. Joku siinä seurasta otti sitten puheeksi juuri tuon oudon ehtoollispuheen. Eli en ollutkaan kuullut väärin, ja siinä ihmettelimme, että miksi ehtoollista ei voida antaa kaikille uskovaisille!?
Tuo oli nimenomaan luterilainen tapa, itse kun olen aikasemmin luterilaisena käynyt helluntalaisissa tilaisuuksissa, joissa ehtoollinen on jaettu kaikille! Nyt seurassamme ollut helluntailainen jäi sitten penkille istumaan, kun ei näin ollen luterilaisten tapaan ollut oikeutettu ehtoolliselle. Mä itse ajattelin asian niin, että ehkä kirkkoon kuulumattomat eivät olisi saaneet nauttia sitä hapanta leipää ja maistuvaa viiniä. Mutta kuulemma tämä helluntailainen on aikasemminkin saanut kokea luterilaisessa seurakunnassa, ettei pappi ole suostunut antaa hänelle leipää ja viiniä, vaan pelkän siunauksen. Olikohan tuo eilinen puhe sitten samaa virttä? En tiedä, mutta outoa lokerointia silti.
Keskustelu lähti sitten rullaamaan kivasti uskovaisten elämäntapaan. Miksi uskovaiset luokittelee ihmiset paremmuusjärjestykseen, että ympärille vain ne "hyvät" ihmiset, jolloin olisimme turvassa ilman kiusausta maalliseen elämään? Eräälle muslimille annettiin Raamattu ja tämä oli lukenut Uuden Testamentin läpi. Sen jälkeen häneltä kysyttäessä mitä mieltä oli, tämä oli vastannut jokseenkin näin: "Jeesus on tosi hyvä tyyppi, siitä tykkään, mutta kristityistä en. Sillä ne eivät ole yhtään samanlaisia".
Aivan mielettömän osuva vastaus, eikö? Jeesus hengaili eniten huorien ja rikollisten kanssa ja tästä kysyttyessä Jeesus vastasi, etteihän terveet tarvi parannusta. Ja mitä me niin-pyhät-kristityt teemme! Jätämme ateistit, masentuneet, huumeissa ja alkoholissa riippuvaiset omaan nojaan ja takerrumme toisiin uskovaisiin ja pidämme itteämme niin hyvinä kristittyinä! Mitä jos ennemmin unohdamme lokeroinnin, ja näin olleen ainakin sen luterilaisten ja helluntalaisten eroavaisuuden ja kutsumme kaikki koolle! Eiköhän kristitty ole kristitty ja uskovaiset ei ole sen parempia kuin ei-uskovaisetkaan.
2000-luvun Jeesus -dokumentissa Jeesuksen näköinen mies hengailee baareissa ja juttelee uskosta. Voiko paremmin Jeesusta kuvailla? Kun ei siellä baarissa tarvi tanssia, juoda päätä täyteet tai edes ottaa lasillistakaan alkoholia, mutta hitto kun siellä tapaa kaikenmaailman ihmisiä! Nyt en kehota ihmisiä menemään yöklubeille, joissa hierotaan lantioita yhteen ja ainut mitä musiikin läpi kuulee on toisen huohotus. Vaan mukavat pubit/baarit, joissa musiikki kuuluu suhteellisen hiljaisella ja ihmisten kanssa pystyy keskustella. Ja siellähän porukka on todella juttutuulella, ainakin itse olen saanut mahtavia keskusteluja aikaan tuntemattomien kanssa vaikka mistä :).
Joten eiköhän olis parempi ottaa kaikki vastaan, ettei edes tarvi kysellä mihinkä seurakuntaan mahdollisesti kuulut vai kuulut ollenkaan. Uskovaiset hengaa liian paljon kaltaistensa kanssa, jolloin moni asia jää pimentöön. Moni ajattelee olevansa Herran edessä parempi kuin ojaan sammunut pummi. Ja se on todella ikävää! Moni uskovainen on suoraan tuominnut minutkin jonkun yhden mielipiteeni takia. Ja Raamatussahan kielletään toisten tuomisteminen?!
Lopuksi haluan vielä mainita ehtoollistarjoilut. Eikö Jeesuksen ehtoollistarjoiluun kuulunut koko ateria? Kyllä! Ja kysykö Jeesus mihin seurakuntaan ihminen kuuluu? Ei! Joten ei me uskovaisetkaan kaikkia ihan oikein tehdä ;).
